Millainen siis on pyöräilyn logiikka?

Pyöräilyn logiikka on oikeastaan ihan yksinkertainen. Ongelma on siinä, että liikennesuunnittelija ja liikennesuunnittelun logiikka on vielä huomattavasti yksinkertaisempaa.

Liikennesuunnittelussa lähdetään ajatuksesta, että ihmiset liikkuvat koska heillä on tarve päästä pisteestä A pisteeseen B. Ja jos heillä ei ole mitään tarvetta päästä pisteestä A pisteeseen B, he eivät liiku ollenkaan. Tämä saattaa kuulostaa liikuttavan typerältä, mutta tähän huimaavaan päättelyyn perustuu esim. merkittävä osa kestävän kehityksen nimeen vannovaa liikennesuunnittelua. Poistetaan ihmisiltä tarve käydä etäisyyden päässä töissä tai nauttia palveluista tai harrastaa kuluttamista tai muita toimintoja, ja vähennetään näin liikennettä ja sen päästöjä.

Tällaisen suunnittelun ja suunnittelijan mieleen ei ole juolahtanut lainkaan, että ihmiset liikkuvat voidakseen tuntea kuuluvansa siihen paikkaan ja miljööseen jossa asuvat ja elävät. Liikkuminen on inhimillinen perusominaisuus, ei erityisen tarpeen synnyttämä erityinen toiminto. Kuten haastateltava eräässä tutkimuksessa totesi: "Tietoisuus siitä että voi liikkua ja että on vaihtoehtoja joita voi käyttää, antaa tunteen siitä että elämä on hallinnassa."

Liikkuminen tarkoittaa vapautta ja itsenäisyyttä ja vapaata osallistumista yhteiseen. Liikkuminen tai liikenne on siis ensisijaisesti perustava inhimillinen sosiaalinen ja mielen rakenteisiin liittyvä suhde maailmaan. Se on ympäröivän maailman haltuunottoa. Liikkuminen tarkoittaa yhteydenpitoa toisiin ihmisiin, suhteiden luomista heihin, ja suhteiden ylläpitoa. Liikkuminen pisteestä A pisteeseen B jostain erityisestä syystä on vain liikkumisen erityistapaus.

Tarkkaan ottaen, autolla liikkuvan liikkujan erityistapaus. Samaisessa tutkimuksessa voitiin todeta, että kun haastateltavat piirsivät karttoja liikkumisestaan yhden päivän aikan, autoilijat ja autolla liikutut matkat piirtyivät karttaan kahden pisteen välisinä viivoina. Jopa julkisilla liikennevälineillä kuljetut, mutta etenkin pyörällä ajetut ja kävellyt välimatkat taas piirrettiin reitteinä tunnistettavassa maastossa. Ei tietenkään tule yllätyksenä, että liikennesuunnittelu siis etenee autoilijan logiikalla. Pyöräilijän se silti usein käytännössä jättää epämiellyttävän yllätyksen eteen.

Esimerkiksi tässä lähtee pyörätie kohti useita eri päätepisteitä, kuten oikeassa laidassa olevasta opaskylttien määrästä voi todeta. Tästä siis pääsee uimarannalle, Kaupinojan saunalle, Tähtitornille, UKK-instituuttiin, urheilupuistoon.

Mutta pahaa-aavistamaton ensikertalainen pyöräilijä voi löytää itsensä tästä tilanteesta: suunnittelija on päättänyt etukäteen minne pyörällä ollaan menossa. Pyöräilijällä on täysi vapaus jatkaa oikealle alas kohti uimarantaa tai urheilupuistoa. Sen sijaan vasemmalla kulkee tie yli sillan, josta pääsee UKK-instituuttiin ja Kaupinojan saunalle. Jollei pyöräilijä ole tajunnut vaihtaa pyörätieltä autotielle 200m sitten, tässä saa koikkelehtia pyörällänsä ojan kautta. Toki kiertoteitse ja ajamalla alas ja jyrkästi ylös voi pyöräilijä myös päästä toiselle puolen siltaa.

Kyse ei ole vain siitä, että eri vaihtoehtojen valinta on tehty pyöräilijälle hankalaksi. Kyse on siitä, että liikennesuunnittelu, joka etenee siis pisteestä A pisteeseen B suorinta mahdollista tietä, ei tule koskaan tajunneeksi sitä seikkaa, että pyöräilyssä ei perustavasti ole kysymys liikkumisesta kahden pisteen välillä, vaan mahdollisuudesta valita mahdollisimman monessa kohtaa mahdollisimman monen eri vaihtoehdon välillä.

Katsotaan vielä tätä suunnittelukukkasta: hieno ja leveä pyörätie tulee kadun risteykseen. Oikealle kääntyen pyörätie ei itse asiassa jatkukaan pyörätienä, sillä kääntymisen jälkeen katukäytävä muuttuu tuskaisen kapeaksi, ja edessä on sitä paitsi välittömästi bussipysäkki. Oikealle käännyttäessä pyörätie siis jatkuisi kadun toisella puolella - mutta sinne ei ole tehty ylitystä, ei suojatietä eikä luiskaa rotvalliin. Vasemmalle taas on tehty hieno luiska rotvalliin - mutta ei suojatietä sinnekään, eikä siellä jatku mitään pyörätietä.

Tämä kaikki todistaa sitä, että liikennesuunnittelussa ei kyetä ymmärtämään pyöräilyn logiikkaa, eikä siten suunnittelemaan toimivia reittejä. Korostan tuota sanaa, reittejä: ei matkoja pisteestä A pisteesen B, vaan haarautuvaa ja monimuotoista teiden verkostoa joka tekee mahdolliseksi valita joustavasti reittivaihtoehdon oman tarpeen mukaan - tai vaikka ihan huvin ja vaihtelun vuoksi.